Koiran tiineys ja pentujen kehitys

Tärkeä rokotussuoja

imetys 350x253

Ennen astutusta tulee tarkistaa, että nartun rokotukset penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta, parvovirusta ja kennelyskää vastaan ovat voimassa. Emän rokottamisella varmistetaan, että pennut saavat ternimaidosta vasta-aineita. Narttu voidaan perusrokotusten lisäksi rokottaa tiineyden aikana herpesvirusta vastaan. Koiran herpesvirus on erittäin tarttuva hengitystieinfektio, joka voi olla hengenvaarallinen syntymättömille ja vastasyntyneille pennuille, mutta ei yleensä aiheuta aikuiselle koiralle juurikaan oireita. Pennut voidaan suojata herpesinfektiolta rokottamalla narttu kaksi kertaa tiineyden aikana.

Matojen hallinta ja lääkitykset

Narttu madotetaan useimmiten kertaalleen juoksuajan alettua ja vähintään kerran 40.- 42. tiineysvuorokauden aikaan. Tiineyden aikana nartun elimistössä lepotilassa olevat suolinkaisen toukat aktivoituvat, suurin osa tiineyden viimeisen kolmanneksen alussa. Toukat siirtyvät istukan ja maidon välityksellä pentuihin. Emän madotuksilla minimoidaan pentujen suolinkaistartuntoja, mutta suolinkaisen elinkierron ansiosta käytännössä kaikilla pikkupennuilla on matoja.

Tiineyden varmistaminen

ultraaani

Ultraäänitutkimus tehdään yleensä 28 vuorokauden kuluttua astutuksesta. Pennut näkyvät jo 21 vuorokauden kohdalla, mutta jos pentuja ei tällöin havaita, tulee ultraäänitutkimus uusia vielä viikon kuluttua. Siittiöt elävät 4-7 vuorokauden ajan nartun synnytysteissä ja hedelmöityminen voi tapahtua joskus vasta viikon kuluttua astutuksesta. Tällaisessa tapauksessa 21 vuorokauden kohdalla pentuja ei havaita. Jos LH-piikin ajankohta on tiedossa progesteronimittausten perusteella, on hedelmöittymishetki tarkemmin tiedossa. Ultraäänitutkimuksen perusteella pentujen määrän arvioiminen on epävarmaa. Pentujen määrän arvioimiseksi voidaan tehdä röntgentutkimus noin viikko ennen synnytystä. Pentujen kallojen luusto on nähtävissä 45. vuorokauden kuluttua hedelmöitymisestä. Jos vuorokaudet lasketaan astutuksesta ja hedelmöityminen on tapahtunut useita päiviä astutuksen jälkeen joudutaan aikainen röntgenkuvas vielä uusimaan ja säteilymäärä kasvaa.

Mikäli narttua on tarpeen muutoin lääkitä tiineyden tai imetyksen aikana, tulee hoitavalle eläinlääkärille mainita nartun tilasta, jolloin hän osaa valita lääkkeet, jotka ovat mahdollisimman turvallisia kehittyville pennuille. Jos itse harkitset antavasi emälle jotain lääkettä, tarkista lääkeyhteenvedosta tai eläinlääkäriltä onko lääkettä turvallista käyttää.

Hyvät eväät elämään

Nartun ruokinta pidetään ennallaan varhaistiineyden ajan, eli ensimmäiset 3-4 viikkoa. Narttu on hyvä käyttää ultrassa noin neljän viikon päästä astutuksesta, jolloin voidaan varmistua tiineydestä, eikä nartun ruokavaliota tarvitse muuttaa, mikäli narttu ei olekaan tiine. Valeraskauden oireet voivat olla hyvin hämääviä; koiran käytös muuttuu, sen nisät turpoavat ja siltä saattaa tulla maitoa. 5. tiineysviikon alkaessa ruokamäärää lisätään noin kymmenen prosenttia ja annokset on hyvä jakaa ainakin kahdeksi ateriaksi. Tiineyden viimeisen kolmanneksen aikana eli 6. tiineysviikosta lähtien emälle syötetään kantavan nartun ruokaa. Korkealaatuista valmisruokaa käyttämällä pääset helpoimmalla, koska niissä on laskettu valmiiksi tarvittavien ravintoaineiden optimaalinen suhde.

Ruokamäärää lisätään vaiheittain. Jos pentuja on tulossa vähän, lisätään ruoan määrää tiineyden loppuun mennessä noin 30 prosenttia, suurta pentuetta kantavan nartun noin 50 prosentilla. Tiineyden loppuvaiheessa narttu syö mieluiten pieniä annoksia usein. Jollain nartuilla voi olla huono ruokahalu tiineyden aikana ilman että on kyse sairaudesta, mutta narttua tulee seurata mahdollisten muiden oireiden, kuten lisääntyneen juomisen tai kuumeilun varalta, ja tarvittaessa käyttää narttu eläinlääkärissä.

Kantavan nartun ravinnon tulee olla hyvin sulavaa ja valkuaispitoista. E-vitamiinilisän on todettu parantavan tiinehtyvyyttä, auttavan sikiöiden normaalia kehitystä sekä parantavan ternimaidon laatua. Monissa täysravinnoissa on synteettistä E-vitamiinia, jota koiran elimistö ei pysty hyödyntämään yhtä hyvin kuin luonnollista E-vitamiinia.

Stressi välittyy pennuille

Emän vointi ja mielialat tiineyden aikana voivat vaikuttaa kohdussa oleviin pentuihin ja niiden myöhempään kehitykseen. Nartun stressaamista pyritään välttämään ja sen hyvinvoinnin varmistaminen on tärkeää. Pentuja hoitavaa narttua ei myöskään pidä altistaa tarpeettomalle stressille.

Sopivaa liikuntaa

Tiineyden ensimmäisen 6 viikon ajan narttu voi liikkua normaalisti. Suurta fyysistä rasitusta on kuitenkin hyvä välttää. Nartun on hyvä lenkkeillä aktiivisesti myös tiineysaikana, sillä hyvä lihaskunto helpottaa synnytyksessä. Tiineen nartun kanssa kannattaa välttää koirapuistoja ja koirien massatapahtumia tartuntariskien takia. Olisi hyvä, jos perheen muutkaan koirat eivät kävisi esimerkiksi näyttelyissä, koska sieltä voi tulla tuliaisiksi tarttuvia tauteja. Viimeisen kahden tiineysviikon nartut usein rauhoittuvat selvästi.

Toukista taaperoiksi

Vastasyntyneen silmäluomet ja korvakäytävät ovat kiinni, pennut eivät näe eivätkä kuule. Vastasyntyneet pennut ovat täysin emän hoidon varassa. Ne aistivat ympäristöään tunto- ja hajuaistin avulla. Pennut mönkivät etujalkojensa varassa määrätietoisesti kohti emää ollessaan nälkäisiä ja pysyäkseen lämpiminä. Pentu oppii jo tässä vaiheessa ja kehitystä onkin hyvä tukea pentuja päivittäin käsittelemällä.

Pentujen silmät avautuvat noin 10-16 päivän iässä. Korvakäytävät avautuvat vähän myöhemmin, 14-18 päivän iässä. Pennut alkavat kohottautua jaloilleen, hakeutuvat tutkimusmatkoille myös pesälaatikon ulkopuolella ja alkavat kömpelösti leikkiä keskenään. Pennun maailma avartuu, kun se alkaa nähdä ja kuulla. Koiran maitohampaat puhkeavat noin kolmen viikon iästä lähtien. Ympäristö, pentuesisarukset ja emon käyttäytyminen vaikuttavat pennun kehitykseen.

Neljän viikon iästä alkaa sosiaalistumisen herkkyyskausi. 4-8 viikon ikäiset kasvavat ja kehittyvät nopeasti. Neljän viikon ikäiset pennut juoksevat, leikkivät ja hypähtevät. Pentujen päivät kuluvat leikkien ja oppien. Leikin myötä ne harjoittelevat koirien elekieltä, sosiaalisia suhteita, metsästyskäytöstä ja riitojen ratkaisua. Pienen kotikennelin etu on, että pennut kasvavat perheen keskellä ja tottuvat jo pienestä pitäen kodin ääniin ja läheiseen kanssakäymiseen ihmisen kanssa, sään salliessa myös ulkoiluun.

Luovutusiässä pennun aistit ovat täysin kehittyneet ja ne ovat valmiina tutustumaan maailmaan uuden ihmislaumansa kanssa.

Ravinto ja madotus ennen luovutusikää

ruokinta

Emänmaito on pennulle parasta ruokaa. Ternimaito sisältää vasta-aineita sekä runsaasti rasvaliukoisia vitamiineja. Jos pentuja on paljon tai emän maidontuotanto heikkoa, täytyy pennulle kuitenkin antaa myös lisäruokaa. Pikkupennuille on olemassa kaupallista emonmaidonvastiketta. Jos emältä tulee riittävästi maitoa, eivät pennut tarvitse lisäruokaa ennen 3-4 viikon ikää. Kiinteään ruokaan totuttaminen aloitetaan vähän kerrallaan, esimerkiksi jauhelihalla. Kun pennut ovat hoksanneet kiinteän ruoan syömisen jalon taidon, voidaan niille antaa turvotettua penturuokaa tai pentupurkkiruokaa. Pentujenkin ruokinnassa korkealaatuista, ikäkauteen sopivaa valmisruokaa käyttämällä kasvattaja pääsee vähimmällä päänvaivalla. Lisäruoasta huolimatta emä käy imettämässä pentuja usein 6-7 viikon ikään saakka, mutta pentujen pitäisi olla vieroitettu jo silloin, kun ne lähtevät uusiin koteihin.

Pennut madotetaan kasvattajan luona kahden viikon iästä alkaen kahden viikon välein. Pentujen ulosteita syövä emä on hyvä madottaa samaan aikaan pentujen kanssa. Pennut madotetaan vielä niiden siirryttyä uuteen kotiin (linkki pentuartikkeliin jatkokehityksestä)

 

Jaa artikkeli myös kavereille

 

© Keuruun Eläinklinikka Oy,
Lähde mainittava lainattaessa.

© Keuruun Eläinklinikka Oy 2017. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®